Akat jatkaa juhulintaasa. Tänään on vuorossa Olga ja Oili.

Olga on naisen etunimi. Yleensä sen katsotaan olevan itäslaavilainen muoto skandinaavisesta Helga-nimestä, joka merkitsee pyhää tai pyhitettyä. Nimi on hyvin yleinen varsinkin Venäjällä, mutta myös muissa Itä-Euroopan maissa. Olga ja Helga ovat miespuolisten Olegin ja Helgen sisarnimiä. Toisen teorian mukaan Olga juontuisi muinaisslaavilaisista nimistä Volga tai Volh. Suomessakin nimi Olga oli käytössä jo 1800-luvulla. Vuoden 2009 loppuun mennessä nimi on annettu 21 797 naiselle ja noin 10 miehelle. Noin kaksi kolmasosaa heistä on syntynyt ennen vuotta 1920, mutta 2000-luvullakin nimi on annettu lähes 800 tytölle. Olgan nimipäivä on Suomessa 23. heinäkuuta. Myös suomalainen naisennimi Oili on Olga-nimen muunnelma.

Oili on suomalainen naisen etunimi. Se on muunnos venäläisperäisestä nimestä Olga, joka puolestaan on muunnos pohjoismaisesta nimestä Helga ('pyhä'). Nimen suurin suosio oli 1930-1950-luvuilla ja Suomen almanakassa Oili on ollut vuodesta 1929 lähtien. Vuoden 2009 loppuun mennessä Väestörekisterikeskuksen mukaan Oili-nimen on saanut 4 536 naista ja muutama mies.

Yhtään Olgaa en tunne, mutta Oili-niminen serkkutyttö mulla on. Herra ties millon oon senki nähäny. Varmaan joskus, ku oon ite ollu alle kymmenen. Oililla oli palijo sisaruksia. En kaikkien nimiä ees muista, mahanko tietääkään, mutta kolome vanhinta tyttöä oli Oili, Eila ja Anne.  Tytöt ja tietysti muutki lapset oli isävainaan nuorimman siskon lapsia. Ne asu muualla, mutta tulivat usein kesällä kyläilemään äitisä vanhalle kotiseuvulle.

Siihen aikaan oli tapana, että ihimiset sen kummempia kyselemätä tuli asumaan koko lauman kans toisten nurkkiin joskus viikkokausiks. Siitä ei oikeen tykätty, ku itelläki oli monta suuta ruokittavana, ja kesäaikaan oli maalla palijo työtä muutenki. Mutta poiskaan ei kehattu käskeä, ku olivat kumminki sukulaisia.

Lapsista tietysti oli mukavaa, ku talossa oli vierasta väkeä, mutta ymmärrän kyllä hyvin, jos aikuiset oli vähä näreissään. Rahasta oli pula, eikä vieraille kai kehannu oikein huonoja ruokia tarijota. Onneks meillä oli perunoita ja muita kasvimaan tuotteita aina omasta takaa, samati maitoa ja voita, ku oli lehemiä. Mutta lehemättömillä ja maattomilla oli tiukkaa.

Vieraat ei tietenkään osallistunu sen paremmin ruokakuluihin ku talon töihinkään. Nehän oli tullu lomailemaan. Tutuissa hypättiin päiväkauvet ja illalla ilimestyttiin ruokapöytään ja saunomaan. Samallaista taitaa kyllä olla vielä nykyäänki. Ainaki mökkiläiset tuntuu sellasia joka kesä valittavan. Ei oo ihimiset aikain saatossa muuttuneet, mutta vaurautta on sentään pikkusen enemmän ku ennen.