Sunnuntaina sain yllättävän innon ryhtyä leipomaan. Sitä puuhaa en ole harrastanut maailman aikoihin. Viimeaikaiset leipomiseni ovat rajoittuneet lähinnä jonkin valmiille voitaikinapohjalle kasatun suolaisen piirakan tekoon, kun äkkiä on tullut tarve saada aikaan jotain tarjottavaa ja sopivia aineita on ollut käytettävissä.

Ei leipomiseni tälläkään kertaa kyllä ihan pelkästä innostuksesta johtunut. Takana oli vinha tarve. On nimittäin tulossa juhlat. Osa juhlissa tarjottavien herkkujen valmistuksesta osui minun kontolleni. Sen verran olin saanut ohjeita etukäteen, että kuiville kahvikakuille olisi kysyntää. Saisin itse päättää, millaisia kakkuja minun uunistani juhlapöytään valmistuisi.

Ajattelin selvitä puuhasta mahdollisimman vähällä vaivalla turvautuen niihin aineksiin, joita minulla oli varastoissa. Mietin, mitä kaikkea kaapistani löytyisi ilman, että olisi käytävä kaupassa. Oliko jauhoja, kananmunia, sokeria, nostatusaineita, rasvaa ja mausteita? Pienen tarkastelun jälkeen selvisi, että kaikkia muita aineita oli, mutta rasvaa ei grammaakaan.

Rasvan puute ajoi minut siis ostoksille. Ostin ihan rehellistä voita, koska se mielestäni on parasta leivonnassa niin makunsa kuin leivontaominaisuuksiensakin puolesta. Olen myös jättänyt nuoruuden haihattelut kevyttuotteiden käytöstä taakseni ja käytän oikeita tuotteita silloin, kun jotakin valmistan piittaamatta terveysintoilijoiden nuhtelevista sormen heilutuksista.

Siispä tuumasta toimeen! Juhlat ovat tulevana viikonloppuna, joten tuollaiset kahvikakut on hyvä valmistaa hyvissä ajoin, jotta ne ehtivät hiukan oleentua ja maut tasaantuvat. Päätin tehdä vanhanajan piimäkakun. Se olisi nopea- ja helppotekoinen ja onnistuessaan varmasti maistuisi juhlaväelle. Siinä oli etuna sekin, että siihen ei tarvittu lainkaan kananmunia, eikä sitä tarvinnut vatkata. Sen kun vain hämmentäisi aineet sekaisin ja pistäisi taikinan uuniin paistumaan.

Etsin netistä erilaisia piimäkakkujen ohjeita. Kaikki ne olivat suunnilleen samanlaisia vain pienin variaatioin. Hämmennystä aiheutti se, että ainesmäärät olivat eri ohjeissa kovin erilaiset. Minulla oli kuitenkin käytettävissä vain yksi kakkuvuoka. Miten osaisin tehdä juuri siihen vuokaan sopivan kokoisen taikinan?

En ollut vuokaani muutenkaan tyytyväinen. Se oli iso ja melko matala irtopohjavuoka, jossa oli täytekakkuja varten suora pohja ja kuivia kakkuja varten perinteinen poimutettu pohja. Poimutetun osan keskellä oleva reikä oli mielestäni liian iso. Kakusta ei tulisi kauniin mallinen. Ihmettelin mielessäni, mikä minut oli tuollaisen rohmun aikoinaan saanut ostamaan. Mutta sunnuntai-iltana en toista kakkuvuokaa mistään saisi, joten oli tyydyttävä siihen, mikä oli olemassa.

Aloitin kakunteon. Sekoitin kaikki aineet keskenään ja nostelin taikinan vuokaan. Piimää ei sattunut olemaan, mutta korvasin sen turkkilaisella jogurtilla, jota oli iso purkillinen. Soodaa laitoin varovasti, koska kokemukseni mukaan se maistuu leivonnaisissa herkästi. Taikinamäärä näytti olemattoman pieneltä isossa vuoassa, mutta lohduttauduin ajatuksella, että kakku kohoaa kuumassa uunissa vähintään kaksinkertaiseksi. Sitten vain odottelemaan kakun paistumista. Paistoajaksi oli merkitty kokonainen tunti, joten monenlaista ehtisi tapahtua.